Iiris pohti kommenteissa: "Minulle jäi epäselväksi että minkälaista väkivaltaa. Lyövätkö (heikot) vanhukset hoitajia ja uhkailevatko ja jos uhkailevat niin millä?"
Tarkastelen tässä asiaa muistamattoman ihmisen näkökulmasta.
Sepä onkin täysin muistamattomassa ihmisessä mielenkiintoista, että hän saattaa elää täysin muistoissaan. Nykyhetki saattaa muistamattomalle olla jatkuvasti se yksi tietty päivä viisikymmentä vuotta sitten. Omaa todellisuuttaan jokainen terve ja sairaampikin puolustaa, toiset luonteensa mukaan pippurisemmin kuin toiset. Jos vaikka ei saa sitä tiettyä vaatetta tai jos ei satu pitämään hampaiden pesusta tai jos ruoka ei maistu, mikä syy sitten kenelläkin on.
Epämiellyttävässä tilanteessa kuka tahansa tietysti vastustaa sitä, joka väittää, että täytyy toimia toisin kuin tahtoisi, toisin kuin on mielestään aina tehnyt. Vanhalla ihmisellä saattaa olla yllättävän paljon voimaa itseään uhkaavaksi kokemassaan tilanteessa puolustaessaan. Luonnollisesti, jos ihminen ei voi paeta, hän puolustautuu.
Toiset nostavat nyrkin, toiset potkivat tai purevat. Jotkut tekevät kaikkea, mitä vain mieleen juolahtaa, kuten toisinaan ehkä täysin ilman kontrollia toimiva ihminen tekee puolustautuessaan ulkoista uhkaa vastaan.
Henkinen väkivaltahan on sitä, että joku yhä uudestaan ja uudestaan loukkaa auttajaansa henkilökohtaisesti. Esimerkiksi haukkumalla ulkonäköä, puhetapaa tai muuta yksilöllistä ominaisuutta. Auttajaa voi myös ahdistaa sanomalla, ettei varmasti seuraavalla kerralla suostu tekemään mitä tämä pyytää tai uhata huutamisella, jos jotain ei tehdä tietyllä tavalla tietyllä hetkellä. Ja voihan uhata lyödäkin.
Yksittäinen väkivaltainen tapahtuma ei ehkä niinkään vaikuta työntekoon. Mutta kun ne eivät tapaa jäädä siihen yhteen kertaan, vaan toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Se vie voimia, varsinkin silloin kun hoitaja tietää, että omaa tilaansa tajuamattoman autettavan parhaaksi joitain asioita on tehtävä, kuten pesulla käytävä ja syötävä, vaikka tämä vastustelisikin.
Oma lukunsa ovat sitten kotona asuvat muistamattomat, joiden määrä vain kasvaa. Kotonaan heitä ei voi pakottaa tekemään mitään, mistä saattaa seurata esimerkiksi se, että suihkussa ei käydä puoleen vuoteen! Koska pakottaa ei voi, väkivaltaakaan ei kotona asuvien keskuudessa ilmene niin paljon, poikkeuksena seksuaalinen ahdistelu tai mahdollinen vainoaminen. Minä esimerkiksi en edes harkitsisi puhelinnumeron laittamista luetteloon: se on yksinkertaisesti riski, jota en halua ottaa. En halua yöllä omassa sängyssäni herätä asiakkaan soittaessa jotain pientä tai isompaa asiaa…
Edit 1.9. klo 18.55. Lisään vielä tämän linkin, tänään tässä osoitteessa oli kolumni aiheeseen liittyen.
