tänään kiinnostavaan keskusteluun kollegoiden kesken.
Edit (hieman myöhemmin):
Espoossa on mokailtu kilpailuttamisen kanssa. Ei mitään uutta siinä, että ne kärsivät, jotka eivät voi laittaa vastaan. Kuinka paljon älyttömämmäksi voi mennä: motivoitunut, asiansa osaava ja asukkaat tunteva henkilökunta vaihdetaan todennäköisesti jatkuvasti vaihtuvaan, olosuhteiden (jatkuvat pakotetut ammattieettiset rikkomukset) takia vähän motivoituneeseen. Sodan kokeneilla veteraaneilla (tai siis kunnalla, koska iäkkäillä ei ole varaa!) maksatetaan kilpailuttamisen kuluja. Ja niin edelleen.
Asukkaiden olosuhteet varmasti huononevat. Kalliiksi tuli lisäksi kaikille, ja tulee jatkossakin.
—–
Toinen asia on sitten se, että ainakin Helsinki katsoo päiväkodeilla olevan varaa vain halvimpaan (lue=ohuimpaan ja karkeimpaan) vessapaperiin. Ja että servietit leikataan käsipapereista. Tässä ainakaan ei säästetä: totta kai ohuempaa on käytettävä enemmän. Ja sitten rasvattava takapuoli, ettei tule haavaumia. Niin: kuuluisiko se käsipaperien leikkaaminen oikeasti päiväkodin jokapäiväiseen arkeen? Kuinka monessa kodissa tehdään niin?
Lapsia hoitavan ihmisen on vastuustaan huolimatta mentävä lasten kanssa eri huoneeseen istumaan tietokoneen äärelle, jätettävä lapset ehkä täysin oman onnensa nojaan. Miten lapsesta huolehtiminen on mahdollista, jos on istuttava aivan muualla noudattamassa pakollista byrokratiaa?
