on yleistä hoitoalalla, kertoivat tänään Suomen Lähi- ja perushoitajaliitto sekä päivän lehdet. Että 40% vastanneista kertoi tutkimuksessa kärsineensä muun muassa lyömisestä ja puremisesta työaikana.

Hyvä, että tästä uutisoitiin. 

Minä olen kokenut henkistä väkivaltaa sekä fyysisen väkivallan uhkaa, enkä muista kuin yhden kerran kuin minua on lyöty. Refleksini ovat onneksi kunnossa, joten muutaman kerran olen onnekkaasti sen lyönnin väistänyt. Niitäkin kertoja on useita, kun minuun on käyty tai yritetty käydä käsiksi seksuaalisessa mielessä.

Tämä tutkimus sinällään ei kuitenkaan TEE mitään asialle.

Ei edes sille, että edes täysiin suojavarusteisiin pukeutunut poliisi ei suostuisi menemään kaikkiin niihin taloihin, joihin kotihoitajan on heitteillejättösyytteitä välttääkseen mentävä ilman muita varusteita kuin oma järki, nimilaatta ja puhelin.

Koska ihmisiä voidaan kunnissa yleensä hoitaa vain joko nollabudjetilla tai kuluja tuottaen, sen kehittäminen on harvan nuoren tai vanhan poliitikon todellisella tavoitelistalla. Tai sitten politiikassa vain ei saada mitään aikaan kahdessakymmenessäkään vuodessa. Luottamukseni poliitikkoihin ei todellakaan ole kummoinen…

 

Viimeksi hoitoalalla on Suomessa lakkoiltu 60-luvulla. Nyt ollaan jälleen tässä pisteessä.