Olen - hoidanko?

tähän suoraan eilisen lehdestä, otsikolla

"ME PASSIVISTIT

Meissä kaikissa asuu pieni aktivisti. Älkää pelästykö: useimmissa tapauksissa sisäinen passivistimme lyttää heikomman aktivistin.
Passivisti tietää, että kaikki aktivistit ovat samaa porukkaa. Niitä, jotka häiritsevät kunnon ihmisten elämää tiesuluillaan ja mellakoiksi äityvillä mielenosoituksillaan. Menisivät töihin!
Riehuva aktivisti on passivistille kuin lööppiin sammunut Matti Nykänen. Ainakaan minä en tärvele muiden omaisuutta tai vahingoita ketään, passivisti miettii kaahatessaan vanhoilla vihreillä kahdeksaakymppiä lähikoulun suojatien yli.
Kun maassa makaa verinen ihminen, passivisti katsoo muualle. Hän tietää, että siinä örisee vain syrjäytynyt humalainen. Passivistin mielestä yhteiskunnan pitäisi huolehtia syrjäytyneistä - ja laskea hänen omaa veroprosenttiaan.

Passivisti on kiinnostunut ainoastaan sensaatiouutisista. Siksi hänen ei tarvitse kohdata propagandaa, joka väittää aktivistien paljastaneen laittomat puukaupat Venäjällä.
Passivisti paheksuu sitä, että Kimi Räikkönen antaa vain murto-osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Passivisti on sentään veronmaksanaja kustantanut Räikkösen koulunkäynnin ja mikroautoradat. Passivistin taloustilanne ei sallisi avustustoimia, mutta jos hän olisi rikas kuin Räikkönen, hän antaisi puolet omaisuudestaan käyhille.
Passivisti pitää huolen vain omista asioistaan ja olisi tyytyväinen, jos muutkin tekisivät niin. Hän on ansainnut kaiken, mitä hänellä on. Tulkoot muutkin toimeen omillaan.
Jos Suomessa tapahtuu sotilasvallankaappaus, passivisti tivaa ohjelmapäivystyksestä, miksei Salkkareita tule tänään. Sitten hän katsoo ulos ja raivostuu, koska panssarivaunu on tunkeutunut hänen parkkiruutuunsa. Passivistista tulee aktivisti, jos hänen etuihinsa kajotaan tarpeeksi. Silloin asiat ovat todella huonosti."

(kirjoittaja toimittaja Janne Metso)

Tämä kolahti minuun. Ja hyviä uutisia sinulle lukija: koska luit tämän, sisäinen aktivistisi on selvästikin esillä

minulle selvisi jälleen uutta. Tältä vuodelta Helsingin terveyskeskukselta ilmeisesti jää koulutusvaroja käyttämättä iso läjä, puoli miljoonaa euroa.

Alkuvuodesta säästellään ja sitten huomataankin, ettei enää ehditä käyttää kaikkea loppuvuonna…

Säästöä syntyy …ja ensi vuonna koulutusbudjetti voikin sitten taas olla pienempi?

Mikähän siinäkin on, ettei Sosiaali- ja terveysministeriön ohjelmista ja suosituksista(kaan) huolimatta huolehdita siitä, että kaikilla (kaupungin / kunnan) hoitajilla olisi edes päivitetyt ensiaputaidot? Koulutuksen järjestäminen kuuluu työnantajan velvollisuuksiin, mutta mahdollisuus ensiapukoulutukseen kaupungin kanavien kautta järjestettiin tänäkin vuonna Helsingin kaupungin työntekijöille vasta pienen painostuksen alla (eivätkä kaikki todellakaan mahdu mukaan)…

Olen tyytyväinen päästessäni mihin tahansa koulutukseen, ja onneksi niitä järjestetään. Muuten tippuisin kehityksen kelkasta… Muun muassa hätäensiaputaidot kuuluvat minusta kansalaisvelvollisuuksiin, ja jokuhan on pahasti pielessä, jos ensiavun päivitykset puuttuvat jopa osalta hoitotyön kentän työntekijöistä.

Tai ehkäpä työnantajalla on mielestään oikeus vaatia ihmisiltä aloitekykyä tässä asiassa. …sosiaali- ja terveysministeriössä töissä oleva tuttu lakimies muuten oli ihmeissään ja suutuksissaan mainitessani ohimennen tässä kertomastani koulutustilanteesta.

Työnantajalleni tiedoksi: ei taida nyt ihan mennä homma oikein.

töissä oli ohimennen juttua siitä, että paha lääkäripula tulee vaivaamaan Helsingin kotihoitoa ainakin vielä lokakuun. Ja että kysehän ei ole siitä, etteikö lääkäreitä olisi tarpeeksi: kyllä heitä lukumäärällisesti olisi riittävästi.

Heillä vain on sen verran hyvä palkka, että esimerkiksi yhden päivystysviikonlopun tekeminen viikossa riittää turvaamaan toimeentulon hyvin. Heidän ei tarvitse olla töissä enempää, joten heitä ei riitä töihin.

Kyllä näyttää hoitajan näkökulmasta taas oudolta. Lääkärillä on paljon vastuuta, mutta onko sitä oikeasti noin suuren palkkaeron verran?

Luin joku aika sitten tämän.

Superin selvityksen mukaan iäkkäiden hoitajat kokevat työn raskaaksi, mutta myös antoisaksi. "-Työn iso kuormittavuus ja samanaikaisesti koettu työnilo on uskomaton yhtälö. Vain alle prosentti vastanneista ei koskaan koe työniloa!". (Soili Nevala, Super-lehti 9/2006)

Työniloko on yksi selitys sille, että omia oikeuksia ei vaadita?

Onko niin, että koska töissä on mukavaa muutaman minuutin päivässä, ongelmat voi unohtaa…

Minä ainakin arvostan suuresti esimerksiki Juha Siltalaa näistä mielipiteistään. Olin pari vuotta sitten kuuntelemassa hänen puhuvan ja hän teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen.