lähi- ja perushoitajien matalia palkkoja vastaan. Olin mukana. Media oli. Poliitikot eivät.
Ei jää paljon epäilystä sille, ketä kiinnostaa ja ketä ei.
Jos on mahdollisuus saada kenties hyviä otsikoita, media tulee paikalle. Poliitikot taas tahtovat ajaa omaa linjaansa, eivät poiketa siltä. Ja linjaa on helpointa ajaa jos sen pitää puheiden ja vertauskuvien tasolla.

Mielenilmauksessa oli kylttejä kuten

"Kissa se kiitoksella elää
"Veroale - emävale">
"Arvoa hoitajalle ja hoidettavalle"
"Hannu & Jussi - avatkaa meillekin palkkapussi"
"Tili tyhjä - mitta täysi"
"Lähihoitajan työ - et gourmetia syö"

Minä en varsinaisesti noussut barrikadeille. Olin kuitenkin paikalla, toisin kuin liian moni muu.

Niiden, ketkä eivät tulleet, on aika turha valittaa jatkossa palkastaan. Kuinka todennäköistä on oikeasti, että työnantaja toteuttaisi ne uhkaukset, joilla estivät hoitajia lähtemästä mielenilmaukseen? Luultavasti ne olivat laittomiakin…? Kuinka paljon ammattitaitoisten hoitajien tilalle olisi yhtäkkiä löydettävissä työvoimaa? Olisiko se todella niin loputtoman, mahdottoman vaikeaa; sen yhteisen linjan löytyminen? Miksi jokaisen pitäisi yksin taistella, kun meitä on kuitenkin niin paljon?