on ihana olla töissä. Varsinkin näin joulujen välissä. Tarkoitan ihan totta, muuallakin kuin hoitajan hommissa. Lasketaan mukaan ainakin pienempien päivittäistavarakauppojen myyjät, bussikuskit, poliisit….
Lienee kaikilla sama homma: samat työt on tehtävä kuin muulloinkin, porukkaa vain on vähemmän tekemässä, koska osa on lomalla.
Onks tää nyt reiluu? Elämä on, mainostan.
Vaikka työyksikköni esimies ottaa sijaisia kiellosta huolimatta myös loppuvuodesta, silti olemme saamassa tulospalkkiota viime vuodelta. Mitä tämä kertoo?!
Kyllä minun maalaisjärkeni sanoo, että pussin suun annetaan ymmärtää olevan paljon tiukemmalla kuin se onkaan. Että paljon enemmän olisi pussissa jäljellä kuin sanotaan. Sitkeitä ovat huhut rahan puuttumisesta, vähävaraisista kunnista. Huhuilla ylläpidetään kilttien hoitajien kiltteyttä.
Luin muuten jostain yhden selityksen sille, miksi hoitajat ovat kilttejä. Selitys on yksinkertainen - liekö sekin sitten päättäjien oveluutta.
Soveltuvuustestit. Niiden avulla alalle valikoituu kilttejä ja empaattisia työntekijöitä, juuri niitä joiden on vaikea pitää kiinni omista eduistaan. Onneksi äskettäin alkoi kokeilu, jossa hoitajaopiskelijat valitaan ilman soveltuvuustestejä, edeltävän opiskelumenestyksen perusteella (vaikka asia sinänsä epäilyttää - kuka oikeasti jotain asioista tajuava tahtoisi hoitajaksi? …ja tämähän tietysti on hyvin kärjistetty ajatus. Olenhan minäkin hoitaja, edelleen).
Soveltuvuustestit ovat ehkä tulleet tiensä päähän. Kestää vain aina aikansa, että asiasta päättävät ymmärtävät asian… Jään mielenkiinnolla odottelemaan kokeilun tuloksia. Yritin kaivaa netistä tietoa aiheesta, mutten löytänyt. Selvitän vielä, missä tuota kokeillaan, ehkä sitten löydän jotain.
Joulunpyhien kuluessa kävimme jälleen mielenkiintoista keskustelua kahden sukupolven välillä. Minun maailmankatsomukseni on varsin kyyninen: poliitikkoihin ei ole luottamista, eläkerahoista ei välttämättä viidenkymmenen vuoden päästä ole tiedossa edes vilausta, ilmasto voi muuttua äkkinäisesti, kuolema voi tulla huomenna. Vanhempieni ikäluokan edustaja luottaa poliitikkoihin (periaatteella mitä tästä maasta muuten tulee), uskoo tulevansa toimeen eläkkeellään (eikä ota eläkevakuutusta), uskoo maailman kansojen olevan niin järkeviä, että lopettavat saastuttamisen ja tuhlaamisen, uskoo, että vielä on aikaa tehdä niitä asioita joita tahtoo, ihan valmiiksi asti.
Jäin miettimään, kumpi lienee enemmän oikeassa.
Varmasti on helpompi elää luottavaisena. Minä vain en pysty siihen. Olen kokenut, että mitään ei saa, jos ei itse tee. Vaikka kansa valitsee päättäjänsä, ei siihen ole mitään luottamista, että se valitsisi oikein; järkevästi, tulevaisuutta ajatellen. Rahakin hukkuu niin helposti pohjattomiin taskuihin.
On vain syytä ottaa päänsä pois takapuolesta ja lukea muutakin kuin niitä maakuntalehtiä.
Hyvä ihme, Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mikä on Skype. Miksi säilörehu on säilörehua eikä AIV-rehua. Mitä on keskellä Turkua. Miksi kirahvilla on pitkä kaula. Tai miksi maksaa lisää liksaa niille, jotka eivät sitä vaadi.
