taas kolumnia, ne ovat paheeni. Uutislehti 100:ssa (18.1.2007) Marke Harkas kirjoittaa, kuinka hoitoalan työntekijät eivät halua hoitaa maahanmuuttajien mielenterveysongelmia.
Todella surullista.
Minäkin olen työskennellyt muun muassa somalitaustaisten mielenterveysongelmaisten kanssa.
Pistänyt kerrankin lääkettä rouvan kankkuun, ilman juurikaan jutunjuurta, koska kyseinen asiakas ei juuri puhu (sairaudestaan johtuen). Hän viihtyy kotona lasten kanssa, puhuen äidinkieltään miehelleen ja lapsilleen. On asunut Suomessa jo vuosia. Kieltä ei ole opetellut. Sen sijaan jäänyt kotiin ja sairastunut mieleltään, vieraassa kulttuurissa, ilman vertaistukea tai sosiaalista verkostoa.
Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Niitäkin on, jotka haukkuvat hallitusta ja suomalaista kulttuuria, omia olosuhteitaan, mutta eivät ole valmiita tekemään asioille mitään. Eivät aina edes yrittämään ottaa selvää. Sitten on tietysti niitä, lähinnä lapsia nyt, jotka ovat syntyneet täällä maahanmuuttajataustaisille vanhemmille. Toivottavasti heistä saamme väriä tähän melkoisen värittömään kulttuuriimme… Ja joitakin rohkeita ja yritteliäitä byrokrarian kiemuroita kestäneitä perinteistä suomalaista iholtaan tummempia tai kasvonpiirteiltään erilaisia aikuisiakin on jo 
Mutta etteivät lääkärit ja muut haluaisi hoitaa maahanmuuttajia. Tuntuu todella oudolta. Nykyään kun töissäkin alalla on paljon maahanmuuttajia! Olisipa mukava tietää, mikä oli kolumnistin lähde juttuunsa. Suora lainaus: "Jos hoitohenkilöstöltä puuttuu kulttuurien tuntemusta, on syytä hankkia sitä. Jos tulkkien kanssa on hankala työskennellä, on syytä harjoitella ja totutella vähitellen."
Kyllä, todellakin. Mutta mistä sitä koulutusta saisi? Sitä ei ole paljoa tarjolla, ainakaan kun taannoin etsiskelin tarjontaa netistä. Ei ainakaan mahdollisuuksia syvälliseen kulttuurin ymmärtämiseen. Sellainen on minusta mahdollista vain todella paneutumalla asiaan. Eikä siihen ole kaikkien lääkärien tai hoitajien työaika riittävä. Se pitäisi ottaa harrastukseksi. Käydä Työväenopiston kursseilla vaikka…
Ja kokemus taas syntyy aina ajan kanssa. Ei tyhjästä.
Siinäkin sitä kehittämistä!
Onhan olemassa tämä Terveyskeskus 2015 -ohjelma (siitä lisää myöhemmin). Siihen voisi tuollaisen asian liittää. Ettei olla ihan peräpohjolaa. Taas.
