huono omatunto TV-ohjelmasta. Silminnäkijä kertoi kunnallisen kotihoidon toiminnasta. Ja toimimattomuudesta.
Sanat, joka särähtivät pahimmin korvaan, olivat erään ohjelmassa esiintyneen omaisen ‘minusta hoito tulisi toteuttaa kotonaan asuvan ihmisen omilla ehdoilla’ (ei suora laina).
Että siis jokaisella tulee olla itsemääräämisoikeus ja oikeus tulla kuulluuksi. Kumpikaan noista ei välttämättä nykyään toteudu kotihoidon asiakkaan arjessa. Tosiasia, joka saa minut lähes itkemään, koska vaikka teen parhaani töissä, en silti tee läheskään kaikkea, mitä hoitajan etiikkani tai terve järkikään edellyttäisivät.
Samaisessa Silminnäkijä -ohjelmassa yksi haastatelluista totesi olevansa huolissaan parinkymmenen vuoden päästä koittavasta vanhuudestaan, hoidostaan vanhuudessa. Niin voisin kuvitella monenkin aikaansa seuraavan viidenkymmenen ylittäneen ei-suurituloisen olevan. Minäkin olen huolissani - sekä muiden että itseni puolesta, vaikka omaan vanhuuteeni on vielä aikaa paljon enemmän kuin parikymmentä vuotta.
Hoitoalalla on vielä paljon ammattilaisia. Vielä. Työtä arvostetaan kuitenkin vain puheissa, ei käytännössä, mistä on seuraamassa se, että alalla töissä olevien ammattilaisten määrä laskee. Myös hoitajien vaihtuvuus kasvaa, vaikka jatkuvuus on ammattitaidon lisäksi ihmisten pitkäaikaisen hoitamisen ehdoton edellytys. Työn laadun lasku näkyy jo nyt.
Kuka tahansa haasteita kaipaava, kehittämishaluinen ihminen, tervetuloa hoitoalalle!
