Olen - hoidanko?

suomalaisista kannattaa edelleen hoitajien palkankorotuksia, kertoi tutkimus. Muu kunta-ala pääsi kätevästi hoitoalan järjestöjen ’siivellä’ ratkaisuun, johon Tehy ja Super eli TNJ päättivät olla lähtemättä mukaan.

Hoitajien palkoista on uutisoitu minusta todella ristiriitaisesti. KT:n mukaan muiden kunta-alan järjestöjen mukana sopimukseen suostuminen olisi tuonut hoitajille satojen eurojen korotuksia. Superin mukaan (laskelma jäsensivuilla) korotus olisi superilaisille kahdessa vuodessa yhteensä 186 euroa -ja ‘lahjuksena’ joululajaraha 270 euroa.

Tehy ‘paljastaa’ tehyläisten palkkoja. Eipä noiden lukujen perusteella millään julkisuudessa kerrottujen keskiansioiden (sairaanhoitajilla 2500 e) tasolle päästä…

Saapa nähdä mitä seuraavaksi.

Kertaanpa minäkin täällä vielä hallitusohjelman tekstit. 

Hallitusohjelman sosiaali- ja terveyspalveluita koskevassa kohdassa todetaan, että "sosiaali- ja terveyspalveluissa turvataan riittävä ammattitaitoinen henkilöstö työelämälähtöisellä koulutuksella, kilpailukykyisellä palkkauksella, kehittämällä työn sisältöjä ja johtamista, tarjoamalla mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä sekä vaikuttaa omaan työhönsä."

Hallitus sitoutuu ohjelmassaan "tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta."

meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa, ja se uppoaa, ja se uppoaa, jos et ryhdy pumppaamaan", laulavat esimerkiksi Fröbelin palikat. Laulun nimi on - tietenkin - Pumppulaulu.

Sanat kuvastavat vakavaa nykytilannetta osin humoristisella tavalla (huumorihan ei onneksi ole maailmasta kadonnut). Kuntien työntekijöitä, myös hoitajia, on tähän mennessä päättäjien taholta, yhteisen hyvän nimissä, vaadittu pumppaamaan yhä lisää. Käyttämään voimia julkisen terveydenhuollon ison laivan pinnalla ja kunnossa pitämisen. Lisää panostusta, lisää joustoa, lisää ja lisää. Meiltä on vaadittu niin kauan, että pelissä on lopulta itse kullakin ollut jopa oma terveys.

Nyt on aika päättäjien omalta osaltaan korjata laivaa.

Laivaa ei nyt pelasteta valvonnalla. Ei kursseilla, joilla kerrotaan, mitä kaikkea hoitajan pitäisi osata. Ei patistuksella, supistuksilla, säästöohjelmilla, lupauksilla. Hoitajien motivaation palauttamiseen tarvitaan konkreettisesti näkyvää arvostusta. Usein auttaa henkilökohtaisen rahatilanteen parantaminen - ilman tällä hetkellä tuon tekemiseksi välttämätöntä alanvaihtoa!

Sain taannoin tietää, että palkkaani lisätään muutama kymmenen euroa kiitoksena työpanoksestani. Tuota summaa kutsutaan henkilökohtaiseksi palkan lisäksi. Tiedän, että vaikka hoitajan työtä sanotaan kutsumusammatiksi, ainakin minulla työstä saamani palkka vaikuttaa motivaatioon. Tuollainen pienikin tunnustus saa minut tuntemaan, että työtäni arvostetaan. Se kertoo, että ylemmilläkin tahoilla työni on huomattu.

Samaa odotan nyt päättäjiltä, yhteiskunnalta. Vaadin, yhteisen hyvän nimissä, että panostukseni huomataan.

jälleen uudesta surmasta kehitysvammaisten hoitopaikassa. Iltapäivälehdet hehkuttivat "naisparin" surmanneen CP-vammaisen "myrkkyruiskeella". En ole vuosiin luottanut iltapäivälehtiin, eikä tuo ainakaan luottamusta niihin lisännyt. Ihmettelen vain edelleen, miten työtovereita voi nimittää "naispariksi". Olivatko he oikeasti pari - siis olivat kiinnostuneet naisista seksuaalisessa mielessä, ja vielä tarkemmin, kiinnostuneet nimen omaan toisistaan? Ja "myrkkyruiskeella". Voiko insuliinia, josta monen ihmisen henki riippuu ehkä koko ikänsä, kutsua yksioikoisesti myrkyksi?

Median esittelemän erään kehitysvamma-alan asiantuntijan mukaan alalla on monissa paikoissa liian vähän resursseja hoitaa vammaisia. Kerro jotain uutta, mietin siinä. Kiitos asiantuntija myötätuntoisesta asenteestasi, ajattelin. Ja kohta suutahdin: seuraavassa lauseessa kerrottiin päättäjien haluavan lisätä alan VALVONTAA. Siis valvontaa! Vaikka asiantuntija sanoi juuri, etteivät ihmiset riitä hoitamaan toisia ihmisiä ihmisarvoisella tavalla.

En ymmärrä, miten tuota voitaisiin valvonnalla auttaa. Ihan tuntuu, että päättäjä on tässä(kin) asiassa hakoteillä. 

Minusta hoitoalan ongelmat kumpuavat osin siitä, että työntekijät ovat väsyneitä ja kyynistyvät siksi helposti. Hoitajana ainakin minun olisi melko helppo kasvaa olemaan välittämättä tietyistä epäkohdista (minä vain en suostu tekemään sitä, joten herättelen itseäni välillä). Koska tiukka tilanne jatkuu jatkumistaan, alkaa tuntua, ettei mikään kuitenkaan muutu, vaikka mitä tekisi. Alan palkkatasosta johtuen harva alalle nuorena suuntaava tekee sen todella motivoituneena ja ihmisten hoitamisesta kiinnostuneena. Moni valmistunut ammattilainen ei edes työskentele alalla! Ja nykyään, koska ammattitaitoisesta työvoimasta on pulaa, joudutaan toisinaan palkkaamaan se, joka saadaan (joka ei todellakaan ole aina se paras vaihtoehto…). Mitä tästä sitten muuta voikaan seurata kuin iso kasa ongelmia muutamien hyvien isojen asioiden lisäksi.

Suomen mediassa vielä kerrotaan niistä ikävistä asioista. Kuinka moni on kuollut, mikä muu on huonosti. Tuntuu, kuin uutisissakin olisi muotivirtauksia: vuoroin nousevat pinnalle erilaiset asiat.

Nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, jossa potilaat, asiakkaat ja omaiset epäilevät hoitajia. Ei ilahduta sitten yhtään. Kuitenkaan en voi olla ymmärtämättä tilannetta, toisaalta. Herättäväthän uutiset epäilyksiä. Syyllisyyttä en vain noista uutisten kuvaamista asioista haluaisi millään ottaa - eiväthän tapahtumat liity minuun millään muulla tavalla kuin jälkikaikujen kautta.