jälleen uudesta surmasta kehitysvammaisten hoitopaikassa. Iltapäivälehdet hehkuttivat "naisparin" surmanneen CP-vammaisen "myrkkyruiskeella". En ole vuosiin luottanut iltapäivälehtiin, eikä tuo ainakaan luottamusta niihin lisännyt. Ihmettelen vain edelleen, miten työtovereita voi nimittää "naispariksi". Olivatko he oikeasti pari - siis olivat kiinnostuneet naisista seksuaalisessa mielessä, ja vielä tarkemmin, kiinnostuneet nimen omaan toisistaan? Ja "myrkkyruiskeella". Voiko insuliinia, josta monen ihmisen henki riippuu ehkä koko ikänsä, kutsua yksioikoisesti myrkyksi?
Median esittelemän erään kehitysvamma-alan asiantuntijan mukaan alalla on monissa paikoissa liian vähän resursseja hoitaa vammaisia. Kerro jotain uutta, mietin siinä. Kiitos asiantuntija myötätuntoisesta asenteestasi, ajattelin. Ja kohta suutahdin: seuraavassa lauseessa kerrottiin päättäjien haluavan lisätä alan VALVONTAA. Siis valvontaa! Vaikka asiantuntija sanoi juuri, etteivät ihmiset riitä hoitamaan toisia ihmisiä ihmisarvoisella tavalla.
En ymmärrä, miten tuota voitaisiin valvonnalla auttaa. Ihan tuntuu, että päättäjä on tässä(kin) asiassa hakoteillä.
Minusta hoitoalan ongelmat kumpuavat osin siitä, että työntekijät ovat väsyneitä ja kyynistyvät siksi helposti. Hoitajana ainakin minun olisi melko helppo kasvaa olemaan välittämättä tietyistä epäkohdista (minä vain en suostu tekemään sitä, joten herättelen itseäni välillä). Koska tiukka tilanne jatkuu jatkumistaan, alkaa tuntua, ettei mikään kuitenkaan muutu, vaikka mitä tekisi. Alan palkkatasosta johtuen harva alalle nuorena suuntaava tekee sen todella motivoituneena ja ihmisten hoitamisesta kiinnostuneena. Moni valmistunut ammattilainen ei edes työskentele alalla! Ja nykyään, koska ammattitaitoisesta työvoimasta on pulaa, joudutaan toisinaan palkkaamaan se, joka saadaan (joka ei todellakaan ole aina se paras vaihtoehto…). Mitä tästä sitten muuta voikaan seurata kuin iso kasa ongelmia muutamien hyvien isojen asioiden lisäksi.
Suomen mediassa vielä kerrotaan niistä ikävistä asioista. Kuinka moni on kuollut, mikä muu on huonosti. Tuntuu, kuin uutisissakin olisi muotivirtauksia: vuoroin nousevat pinnalle erilaiset asiat.
Nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, jossa potilaat, asiakkaat ja omaiset epäilevät hoitajia. Ei ilahduta sitten yhtään. Kuitenkaan en voi olla ymmärtämättä tilannetta, toisaalta. Herättäväthän uutiset epäilyksiä. Syyllisyyttä en vain noista uutisten kuvaamista asioista haluaisi millään ottaa - eiväthän tapahtumat liity minuun millään muulla tavalla kuin jälkikaikujen kautta.
