meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa, ja se uppoaa, ja se uppoaa, jos et ryhdy pumppaamaan", laulavat esimerkiksi Fröbelin palikat. Laulun nimi on - tietenkin - Pumppulaulu.
Sanat kuvastavat vakavaa nykytilannetta osin humoristisella tavalla (huumorihan ei onneksi ole maailmasta kadonnut). Kuntien työntekijöitä, myös hoitajia, on tähän mennessä päättäjien taholta, yhteisen hyvän nimissä, vaadittu pumppaamaan yhä lisää. Käyttämään voimia julkisen terveydenhuollon ison laivan pinnalla ja kunnossa pitämisen. Lisää panostusta, lisää joustoa, lisää ja lisää. Meiltä on vaadittu niin kauan, että pelissä on lopulta itse kullakin ollut jopa oma terveys.
Nyt on aika päättäjien omalta osaltaan korjata laivaa.
Laivaa ei nyt pelasteta valvonnalla. Ei kursseilla, joilla kerrotaan, mitä kaikkea hoitajan pitäisi osata. Ei patistuksella, supistuksilla, säästöohjelmilla, lupauksilla. Hoitajien motivaation palauttamiseen tarvitaan konkreettisesti näkyvää arvostusta. Usein auttaa henkilökohtaisen rahatilanteen parantaminen - ilman tällä hetkellä tuon tekemiseksi välttämätöntä alanvaihtoa!
Sain taannoin tietää, että palkkaani lisätään muutama kymmenen euroa kiitoksena työpanoksestani. Tuota summaa kutsutaan henkilökohtaiseksi palkan lisäksi. Tiedän, että vaikka hoitajan työtä sanotaan kutsumusammatiksi, ainakin minulla työstä saamani palkka vaikuttaa motivaatioon. Tuollainen pienikin tunnustus saa minut tuntemaan, että työtäni arvostetaan. Se kertoo, että ylemmilläkin tahoilla työni on huomattu.
Samaa odotan nyt päättäjiltä, yhteiskunnalta. Vaadin, yhteisen hyvän nimissä, että panostukseni huomataan.
