ja on synkeää. Sää, joka on kauan ollut mieleeni.
Mielessä pyörivät ohimennen töihin suunniteltu pikkujouluohjelma ja muut työkuviot. Katselen samalla hömppäkomediaa TV:stä. Kumma juttu, että sitä työn vastapainoksi on alkanut pitää kaikesta turhasta. Komedioista, siitä, että saa nauraa jollekin höpöjutulle.
Luin perjantaina jostain, että toisia ihmisiä pitäisi jaksaa kannustaa. Heti tuli huono omatunto, koska ajattelin kollegaa, joka on tehtyjen testien mukaan vakavasti masentunut. Joka nähdessä pitäisi jaksaa kysyä kuulumisia ja olla positiivinen. Ongelma on vain siinä, että hän ei suostu uskomaan olevansa sairas. Käyttäytyy kummallisesti töissä, on aggressiivinen, epäilee kaikkea ja kaikkia, on joustamaton. Hän on sairaana liioittelematta puolet työajasta, ikinä ei tiedä, tuleeko hän töihin. Hän ei tunnu pystyvän tulemaan toimeen ihmisten kanssa, ei pysty tiimityöhön.
Ikävä juttu. Ainakin minulla on huono omatunto, kun en jaksa puuttua tilanteeseen. En halua. Ja jos teen jotain, josta arvelen voivan olla apua kollegalleni, kadun sitä, että annan tilanteen vaikuttaa omaan mielenterveyteeni. Kollegani tavalla käyttäytyvän tukena on mahdotonta olla horjumatta itse. Siltikin, vaikka olen kuulemma melkoisen hyvä olemaan puolueeton.
—
Pahimman Tehyn työtaisteluporun laannuttua ihmiset ovat gallupeissa olleet työtaistelua vastaan, vaikka ennen asetettua takarajaa suuri yleisö oli hoitajien takana. Hallitus haluaisi vähentää työntekijöiden työtaisteluoikeuksia, mitä en voi hyväksyä ollenkaan. Minusta ay-liikkeen tulee pystyä keskenään sopimaan rajoista niin, etteivät ihmishenget ole vaarassa. Silti, minusta on vain hyvä, että Tehy herätti tempauksellaan keskustelua. Sai julkisuutta asialleen - arvokeskusteluakin syntyi. Silti, asenteet tuntuvat pysyneen ennallaan: hoitajia arvostetaan, mutta vain puheissa. Tekoja ei näy.
Vaikka Tehyn tekemä sopimus vaikutti aluksi hyvältä, laskiessa huomasin, että korotukset ovat samaa tasoa kuin muillakin hoitajilla. Sopimusjakso sen sijaan on pidempi, joka voi olla sekä hyvä että huono asia. Superin sopimushan on kaksi ja puolivuotinen. Hyvä niin - kunhan puheenjohtaja (?!) vaihtuisi radikaalimpaan ennen sopimuksen määräajan lähestymistä… En usko, että nykyinen linja tuo tarvittavia korotuksia.
Jos hoitajila pitää olla kutsumus, sanoisin kyllä, että niin kaikilla työtätekeväisillä nykyään. Työ imaisee itseensä usein niin, että muu elämä jää vähemmälle huomiolle.
