Olen - hoidanko?

kunnallisella puolella Helsingissä kyllästyttää pahasti.

On asioita, joiden tekemiseen minulla on taidot, muttei lupaa, koska tietystä paperista puuttuu allekirjoitus. Se puuttuu siksi, että jossain vaiheessa on säädetty, että alueellamme on tietty määrä tiettyjä oikeuksia, joita siis ei riitä minulle. Resursseja on siirrelty paikasta toiseen, mutta oikeuksia ei ole siirretty perässä ja ne ovat jääneet jälkeen - kukaan ei vain ole ehtinyt (?! vuodessa tai parissa…) tehdä mitään asialle. Siksi toiset oikeudet ovat epäsuhdassa toisiinsa nähden eri alueilla - ja tämäkös on omiaan aiheuttamaan loputtomalta tuntuvaa paperisotaa. Tiettyjä henkilötunnuksia sisältäviä lupapapereita joudutaan postittelemaan edestakaisin siksi, että niitä käsitteleviä ihmisiä on toisilla alueilla paljon vähemmän kuin toisilla.

Aivan, selitys vaikuttaa yhtä sekavalta kuin itse tilannekin… Ratkaisu olisi kuitenkin hyvin yksinkertainen: se vaatisi vain esimiehen päätöksen ja allekirjoituksen.

Ainakin tämänhetkistä työyksikköäni johdetaan monessa mielessä kuin kolmekymmentä vuotta sittenkin. Minusta olisi todellakin syytä pyrkiä toimimaan tällä vuosisadalla - sekä johtamistapoja että organisaation rakenteita ajatellen.

Johtamistavalla voidaan vaikuttaa siihen, keitä kunnallisella alalla on töissä kymmenen vuoden päästä, kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle. Samoin on syytä miettiä halutaanko jättää käyttämättä ne voimavarat, joita alalla jo on. Minulla on tietoteknistä osaamista - jonka annan kunnallisen alan tyyliin täysin lisäpalkkiotta työnantajan käyttöön.

kirjoituksesta onkin jo suorastaan tuhottoman kauan…

Minulla oli tässä välillä päivitysongelmia - en ollut päästä tänne enää ollenkaan. Missä vika sitten lie ollutkaan, en tiedä. Pitkällisen säätämisen ja pahojen sanojen päästämisen jälkeen loin uuden blogin, kun äkkiä kuin vahingossa pääsinkin siihen sähköpostiin, joka oli tämän yhteysosoitteena, ja joka ei ollut toiminut aiemmin. Niin se vain joskus menee, näköjään. Noh. Pääasia, että lopulta maailma taas hymyilee - edes hetken.
Kiitos Diarylle vinkistä blogiongelmissa ja Blogilistan käytössä.

Tämän kesän kuuma juttu töissä ovat ylityökorvaukset.

Minulta pääsi kirosana, kun televisiota täysin viattomana yksi ilta katsellessani näin, ketkä sponsoroivat tänä vuonna ilotulituksen Suomenmestaruuskilpailuja. Kunnallinen työnantajahan se siellä komeilee. Ensin säästellään moninkertaisesti ihmisten hoitamisessa ja sitten lennätetään ne säästöt taivaan tuuliin! Mitä ********* järkeä siinä on, jos saan kysyä?!!

Kaupunki lähes lainvastaisesti ohjeistaa ottamaan kerääntyneet ylityötunnit aikana rahan sijasta - liitot päinvastoin ohjeistavat ottamaan kaikki ylityöt rahana, että ne näkyvät sitten tilastoissa. Sinä sitä ollaan. Jos teet niinkuin liitto ohjeistaa, saat jatkuvasti valitusta esimiehen esimiehiltä - jos taas teet niinkuin työnantaja ohjeistaa, teet käytännössä hallaa itsellesi ja tulevaisuuden hoitajille. Kovat ovat vaihtoehdot. Ja käsittääkseni nyky-yhteiskunnassa on aivan hyväksyttävää jättää ne ylityöt maksamattakin, mitä minusta ei missään nimessä pitäisi kenenkään hyväksyä, millään alalla. Mitenköhän kävisi, jos joku haastaisi kuntatyönantajan johonkin oikeusasteeseen maksamatta jääneistä ylityökorvauksista? Mitenköhän vahvat todisteet pitäisi olla ylitöiden välttämättömyydestä?

Ajatellaan vaikka tyypillistä (jos sellaista nyt onkaan) terveydenhoitajan päivää kotihoidossa. Aamulla ennen asiakkaille lähtöä pitää tarkistella yhden sun toisen lääkeasioita ja laboratoriotuloksia, ehkä soitella niistä myös asiakkaille, jos edellisenä päivänä ei ole ehtinyt. Sitten on tehtävänä asiakaskäynnit, INR-arvojen (joihin verenohennuslääkkeiden käyttö perustuu - niitä taas käytetään siksi, ettei suoniin tulisi tukoksia, esim sepelvaltimoihin) mittausta, haavahoitoja, lääkehuoltoa. Terveydenhoitaja tekee asiakaskäyntien jälkeen paljon paperitöitä ja soittelee lääkäreille konsultoidakseen (kysyäkseen neuvoa). Iltapäivällä on taas laboratoriokokeita tarkistettavaksi ja soittoja tehtäväksi. Kollegat kysyvät myös neuvoja asiakkaiden hoidossa ja yhdessä mietitään miten jatkossa toimitaan. Käytännössä aamulla otettujen laboratoriokokeiden tulokset tulevat usein niin myöhään iltapäivällä, että jos terveydenhoitajan on ilmoitettava ne asiakkaalle sinä päivänä, hänen on jäätävä töihin neljän jälkeen, siis ylitöihin.

Kirjoitan kotihoidosta siksi, koska se eroaa terveysasemasta siinä, että kotihoitajilla näyttää olevan suurempi vastuu asiakkaistaan. Terveysaseman hoitajat ja lääkärit ajattelevat, etteivät ole vastuussa ihmisestä silloin, kun tämä ei ole asemalla - kotihoito taas käy ihmisen kotona ja huolehtii tästä myös silloin kun ei ole paikalla. Näin asia ainakin minusta vaikuttaa olevan - mutta poikkeuksiahan taitaa aina olla…

Ei siinä mitään uutta, että jos haluan hoitaa hoidettavani hyvin, minun on otettava se omasta selkänahastani. Sen kuitenkin teen välittömästi selväksi, että vaadin siitä korvauksen, johon olen oikeutettu. Jos aikaa kuluu enemmän kuin työnantaja on säätänyt, sitten kuluu. Minulla on oikeus saada siitäkin korvaus. Jos ei muuten, sitten taistellaan. Niin se on ennenkin tehty, ja näköjään niin se edelleen pitää tehdä. Ei etuja muuten saada.

Edelleen kirjoitellaan siitä, että laitospaikkoja on liikaa Helsigissäkin. Joo-o. Toivoisin, että olisi riittävästi hoitajia kävelyttämään niitä, jotka vielä voivat kävellä, riittävästi hoitajia ilahduttamaan niitä, jotka vielä voivat ilahtua hyvistä asioista - eli ihan kaikki. Kun vain keinot löytyvät, kaikki elossa olevat ihmiset saavat toiselta ihmiseltä jotain, kunhan sillä toisella on AIKAA. Ja sitä on nykyään ihan liian vähän.

Sekä hoitajilla että omaisilla. Koska viimeksi kävit katsomassa isääsi, äitiäsi, veljeäsi, siskoasi, isoäitiä, isoisää?